lauantai 24. kesäkuuta 2017

Pentujen kuulumisia

Koko konkkaronkka matkusti keskiviikkona maalle. Pennut olivat Voltin kanssa Volvon takaluukussa ja matka meni hienosti. Oli eväät mukana ja kerran saivat reissussa lisäruokaakin. Ei ininöitä eikä vinkumisia. Loistavaa.

Meillä on maalla isohko piha ja melkoisen rohkeasti pennut valloittavat sitä. Täytyisi olla jo silmät selässäkin, yrittävät laajentaa reviiriään pois leikatulta nurtsilta. Lisäksi on rappusia, vielä kiellettyjä etteivät vaan putoa 1,5m kun ei taida olla paljon järkeä tuon kanssa. Jos minkään.
Täydestä työstä menee kyllä viedä pentuja sisään ja ulos ahkeraan. Ei tulisi mitään jos olisi töissä! Lisäksi niiden kanssa tulee vaan vietettyä paljon aikaa, ovat ne niin ihania.
Teimme niille kesämökin aittaan, mutta nyt on ollut niin viileä vielä etteivät ole olleet siellä juuri lainkaan. Eilen kun oli lämpimämpi päivä, niin saivat olla siellä sen aikaa mitä eivät olleet irti pihalla. Yöksi, ja viileällä, ovat tuossa tuvan nurkassa aitauksessa. Juurikin protestoivat sitä nyt, vapaus olisi niin paljon kivempaa.
Vähitellen alkavat leikkiä yhä enemmän ja enemmän. Paha vaan, että Voltti varastaa lelut ja piilottaa johonkin...
Ruoka maistuu enemmän kuin hyvin! Ovat saaneet kermaviiliä, raakaa lihaa ja liotettuja RC Starter nappuloita. Ensimmäiset madotukset ovat takana ja seuraavat tämän viikon lopussa. Ensi viikolla tilaan silmäpeilauksen ja sirutuksen, sitten saakin jo pennut rekattuakin siinä 6 viikkoisina. Omiin koteihinsa lähtevät 7-8 viikkoisina.


Persoonallisuuksia alkaa näkyä ja sen oman valinta sieltä on todella vaikeaa. Minulle heko kelpaisi kuka tahansa pennuista!












tiistai 13. kesäkuuta 2017

En päivääkään vaihtaisi pois

Facebook on katala some kanava, se vie blogin kirjoittamisen "tarpeen" ainakin omassa mielessä hyvin helposti. Helppo päivittää kuvia ja pikkuisia uutisia sinne.
Pennut kasvavat ja muuttuvat hetki hetkeltä liikkuvaisimmiksi ja äänekkämmiksi. Ne jo murisevat, vinkuvat, haukahduskin on kuulunut. Istuvat ja melkein sujuvasti kävelevät, sellaista vähän huteraa menoa. Nujakoivatkin keskenään.
Voltti on kärsivällinen, mutta aavistuksen kyllästynyt emo. Se jo viettää pitkiä aikoja pois pentukopasta, makoilee siinä vieressä ja seuraa pentuja hypätäkseen laatikkoon heti jos tarve on.

Pennuille on valikoituneet toivottavasti heille just parhaat kodit! Kuka menee kenellekin, se on vielä epäselvää hetken aikaa. Antaa pupsien hiukan kasvaa ja kehittyä niin luonne erot tulevat paremmin selville. En edes osaa sanoa kuka meille jää!

Viikon päästä pakkaamme ne ja paljon muuta autoon, suuntaamme nokat kohti Pohjois-Karjalaa ja toivomme pysyvämme järjissämme sen noin 7h matkan.... kun perässä kulkee vielä hevostraikku niin matkan vauhti ei päätä huimaa.


***********

Töitä on vielä viikko. Tai vain viikko. Eilenkin oli niin huippu kivaa, että suorastaan melkein harmittaa jättää kaikki pariksi kuukaudeksi! Minulla on mielettömän ihanat ryhmät, koirat ja ihmiset.
Toivon, että jokainen itse ymmärtäisi kuinka paljon edistymistä onkaan tapahtunut taas kevätkauden aikana. Eilenkin huippufiiliksiä kun "meidän junnut" vetäisivät rataa melkein niinkuin tosta vaan. Kiihkeät nuoret koirat, joiden kanssa tekeminen ei ole ollut helppoa.
Tai kuinka SM-kisoihin valmistautuvat tekivät viimeistelytreeniä ja hyvillä mielin saavat lähteä viikonlopun koitoksiin.
Näiden väliin mahtuu lukuisia, jotka ovat ylittäneet itsensä muuten lajin parissa. On heitä, jotka uskaltautuivat kilpailemaan ja vieläpä menivät menestymään siellä. Koirakoita, jotka ovat painineet jonkun ongelman kanssa ja se on saatu selätettyä.
En edes pysy perässä kuinka monta luokkanousua, sertiä, valiota, SM-lipun napanneita jne. onkaan matkassa ollut mukana. Yhtä arvokkaita ovat he, jotka lajia harrastavat muuten kuin kilpailullisesti (onko tuo edes oikea sana?). Kaikki tekeminen yhdessä rakkaan lemmikin ja perheenjäsenen kanssa mielekkäästi on niin hienoa.
Tottakai matkaa on paljon jäljellä, sillä eihän se koskaan agilityssa lopu. Siksikin laji on niin ihana ja koukuttava!
Kaiken muun lisäksi olen saanut monia uusia kavereita ja mielettömiä tuttavuuksia. Tapio Rautavaaraa lainatakseni "En päivääkään vaihtaisi pois".

************

SM-kisoihin kasvateista starttaa kolme. Ensimmöisestä pentueesta Pirkko ja Laura, toisesta molemmat elossa olevat koirat eli Whoopy & Anu sekä Di & Kati. Hurjasti onnea ja menestystä kolmikolle <3




tiistai 30. toukokuuta 2017

Pupsit kasvaa

Nyt kun on hetkellisesti hevoseton, niin on aikaa enemmän istua myös koneella.  
Pennut kasvavat, ovat varsin virkeitä ja punnitus ei niin helppoa kun eivät meinaa pysyä kupissa paikoillaan niin kauan, että saisi edes jonkinlaisen lukeman. Eli painot ovat sinnepäin ja pääasia, että nousussa.
Täytyy yrittää aktivivoitua ottamaan niistä ihan kameralla kuvia joku päivä, nyt on vain kännykkä räpsyjä ja videopätkiä. Niitä olen innoissani julkaissut mm. Instagramissa.

Pennuille on alustavasti ainakin jo kodin, pahoitteluni kaikille teille, joille ei pentua riittänyt. Valinnat olivat vaikeita, mutta kaikki menevät ennestään tutuille ihmisille pääosin monipuolisesti harrastaviin koiteihin. Ja se yksi jää kotiin. Kuka se on, ei mitään tietoa vielä.

Painot noin suunilleen ja suluissa + / vuorokausi.

1. Eka poika 440g (+35g)
2. Poika 400g (+25g)
3. Valko tyttö 343g (+40g!)
4. Pikku tyttö 330g (+15g)
5. Tyttö 400g (+ 40g)
6. Musta tyttö 414g (+24g)

Pikkuinen tyttö on ihan yhtä virkeä ja kimmoisa käteen kuin muutkin, imee ja taistelee paikkansa sinne tissille. On vain pienempi.

Voltti tekee hyvin hommansa, mutta viihtyy myös pentupedin ulkopuolella. Ei ole mitenkään fanaattinen emo eli jos joku vähän vinkaisee, niin ei synny maailmanlopun hätää.

*******************************

Loma alkaa kolmen viikon päästä ja suuntaamme koko konkkaronkka Pohjois-Karjalaan. Tai siis koirat, aikuiset ja hevonen. Etukäteen jo tuskanhiki pyrkii otsalle tuosta ajatuksesta.... Todennäköisesti matkaamme kahdella autolla samaan aikaan, onneksi. Sillä vaikka Volvo tilaihme onkin, niin sekään ei ihan mahdottomiin ehkä taivu.

Agility ei ihan jää unholaan, käyn Mikkelissä tuomaroimassa minien joukkueradan Agirodussa ja yhdellä leirillä kouluttamassa. Muuten seuraava työkeikka onkin 20.8.! Luksusta ja hyvin saa kerättyä paristoja täyteen syksyä varten. Tosin odotan jo sitäkin, kaikkea uutta ja kivaa.


maanantai 29. toukokuuta 2017

Notten kisat

Minulla ei ole koskaan ollut arkaa koiraa, ei edes varauksellista sanan varsinaisessa merkityksessä. Enkä osaa sanoa onko nytkään varsinaisesti arka koira kyseessä.

Notte on omanlaisensa. Se ei pelkää mitään paikkoja, pintoja tms., on aika rämäpää kaiken sellaisen kanssa. Uskaltaa puuhailla omiaan lenkillä ja pihassa, lenkillä ei piittaa kenestäkään eli ei hauku tai väistä vieraita ihmisiäkään. Kunhan he eivät halua koskea siihen.
Tuo koskeminen on sille hankala, se ei tykkää, ei pysty olemaan rento. Jännittyy ja jähmettyy, ei kuitenkaan panikoi tai pyri varsinaisesti karkuun. Mittaustilanteet ovat siis olleet hankalia ja nyt kisoissa onkin saatu siitä kerran mini ja kerran medi kun varvistaa ja suorastaan kohoaa ylöspäin. Jari sanoikin ettei se halua miniksi, tekee kaikkensa ollaakseni isompi kuin onkaan.

Lägin kisoissa tuomariharjoittelija sitten asetteli ja Jari mittasi. Radalla Notte oli varma, että tuomariharjoittelija tulee tappamaan hänet.... Tai yleisöstä joku hyökkää. Jos se ei olisi ollut niin jännittynyt ja häiriöherkkä, olisi se kakkosluokassa heittämällä. Toisaaltaan jos lehmällä ois munat ois se sonni.
Kieltoja, koska ei vaan voinut. Ei pystynyt.... Voin myöntää aivan suoraan, että turhauttaa ja paljon. Odotusalueella heilutti häntää ja oli ihan iloinen, mutta paikalle jäädessä näki kuinka jännittyi ja jäätyi. Läksi kuitenkin, joka radalla yhä huonommin ja huonommin.

Minua on tsempattu, että on paljon pahempiakin. Se sentään pysyi radalla ja pystyi tekemään. Ja kuinka se teki hienosti ja kovaa silloin kun teki. Tarjouksia auttamaan asian kanssa satelee, kiitos <3

Ehkä se tästä, ehkä.... katsotaan. Plus jos se onkin medi, niin onhan se sitten vähän rankempaa. Tässä harkitsen, että ilmoittaisko sen vielä johonkin kisoihin ennen lomailua vai antaisko olla.

sunnuntai 28. toukokuuta 2017

pennut


Tasaisesti kasvavat, yksi pikkunarttu hiukan hitaammin.
Pontevia pupseja! Voltti taas täydellinen emo ja toipunut myös synnytyksestä loistavasti. Ei ripulia, ei mitään. Tyynen rauhallisesti hoitaa pennut ja kiltisti käy ulkona. Syö kaiken ja söisi varmaan vähän enemmänkin. Juottaa on pitänyt maustetulla vedellä, ei oikein malta muuten.


1. pentu poika
synt.paino n.290g
2. vrk 320g
-  kannukset
- trikki todennäköisesti

2. pentu poika
synt. paino n.290g
2.vrk 310g
- ehkä musta-valkoinen (Nuoli niskassa)

3. pentu tyttö
synt. paino n.240g
2.vrk n.260g
- musta-valkoinen (?), puolipäätä valk.

4. pentu tyttö
synt. paino n.230g
2.vrk 250g
- trikki

5. pentu tyttö
synt. paino n. 290g
2. 312g
- trikki tai sitten ei

6. pentu tyttö
synt. paino 295g
2. vrk 318g
tumma pentu, trikki

perjantai 26. toukokuuta 2017

Pentuja

Voltti synnytti helposti ja tasaiseen tahtiin tasaisen pentueen. 2 urosta ja 4 narttua.

Kaikki pennut potria ja pontevia, imivät heti ja emo voi hyvin. Toivottavasti sama jatkuu.


maanantai 22. toukokuuta 2017

1-luokan kisat

Notte siis pääsi aloittamaan kilpailu-uransa Hiiden Haukkujen kilpailuissa. Odotuksia ei ollut, lähinnä jännitys siitä lähteekö koira radalle ja jos, pystyykö se siellä tekemään mitään. Monta monituista muttaa, joista osaa voi ihan syyttää itseään ja osa on vain koiran päänsisäistä elämää.
Ulkokenttä, hiekka, vieras paikka, mittaus. Paljon vieraita ihmisiä ja koiria.

Mittaus oli jo elämää isompi kysymys, se oli niin jännittävää ettei voinut seistä suorassa ja mittaustulos heitteli 33-36cm sisällä eli Henkka ei sitten laittanut kirjaan mitään vaan sanoi, että menet mineissä ja mittauta joskus uudestaan. Johanna mittaustuloksen mukaan siis mentiin. Se, että näin voi tehdä oli minulle ihmetyksen aiha, mutta ei minulla ole koskaan ollut selkeästi mitattavaa koiraa.
Ja kyllä, mittausta on treenattu eikä se tuota ongelmia kun teen sen itse.... Ja ei, sitä ei ole treenattu vieraiden kanssa ainakaan tarpeeksi. Arvatkaapas mitä tällä viikolla tehdään.

Radat olivat ensi silmäyksellä mukavan virtaavan helppoja. Toisella silmäyksellä aloin ajatella, että nämähän on 1-lk ratoja, täytyy jo vähän jotain osata ja tehdäkkin. Kolmanneksi ehdin jo miettiä, että aika kiva kun on pikkukoira.

Ensimmäisellä hypyn kautta pakkovalssilla putkeen ja siitä pujottelemaan puomin ja hypyn välistä. Ei ongelmia, paitsi mitä nyt Notte jätti pujottelun kesken. Korjauksen jälkeen jatkoimme ihan kelvollisella menolla tokavikalle, joka oli keinu. Keinu on siis Notten aikalailla lempieste ja porhalsi sinne innolla. Kunnes kaiketi näki takana olevat ihmiset ja pomppasi pois ja kääntyisi siinä edestakaisin. Kuitenkin lopulta oikein tyylikäs keinu ja just ja just viimeinen hyppykin.
Olin tyytyväinen, Notte läksi radalle ja heilutti häntää sen jälkeen! Plus myöhemmin tajusin olla tosi iloinen onnistuneistä juoksareista, puomilta piti kääntyä n.90° vasemalle ja onnistui.
Isolla kasalla virheitä 2.

Toinen rata alkoi hyppy ja keinulle päällejuoksu, hyppy ja valssi, muuri ja lyhyt putki. Notte ja sydän, hän meni ja teki, lisäksi kohtuu vauhdilla! Tuli kohta, jossa hiukan empi taas menemistä kohti isompaa ihmisryhmää, mutta sain tsempattua. Nollalla maaliin ja se oikeutti vieläpä voittoon. Etenemä 4,11m/s antoi viitteitä, että ehkä se tästä. Kunhan oikeasti uskaltaa plus saadaan pujotteluun varmuutta.

Kolmas rata, hyppis oli helppo juostava. Alku menikin ihan tyylikkäästi, sitten jäi putken jälkeen katselmeaan ratahenkilö ja pituuden sivusta. Mokasin seuraavan ohjauksen kun en tietenkään ollut siellä missä piti olla. 10vp ja aikavirheet, sill taas 2.

Kilpailin myös koulutettavani sheltti Romeolla medi-1 yhden radan. Oli hienoa ja kivaa, voitto nolla sieltäkin :) Huvittavaa, etenemä sillä radalla Notten kanssa ihan sama.

Henkan kanssa juttelinkin mm. ratojen tekemisen vaikeudesta. Kun niistä pitäisi turvallisesti suoriutua myös he, jotka aloittavat kilpailemisen ja kuitenkin tekemistä pitäisi olla myös niille, jotka kisaavat jo ties kuinka monennen koiransa kanssa. Onneksi en ole tuomari.
Olkootkin, etteivät agilityradat ehkä olleet niistä helpoimmista päistä 1-lk ratoja, niin minä tykkäsin. Jos koirat hyllyttivät, se ei tapahtunut vaarallisesti väärälle esteelle sinkoamisen takia. Niitä ns. ansaestetä oli, mutta ne olivat turvallisesti suoritettavissa.
Näki paljon myös ns. vallattomia koiria, jotka ensimmäistä kertaa pääsivät ulkokentälle ja tyyliin sokka irti. Hiekka tassujen alla ja paljon tilaa. Muutama vaarallisen näköinen kontaktisuoritus, mutta niitä näkee muuallakin ja kaikissa luokissa.

Eli uskaltaudumme starttaamaan myös nyt viikonloppuna, katsotaan mitä mieltä Notte ja minä olemme kisaamisesta sen jälkeen. Ehkä käydään treenaamassakin joku ilta.


ps. oli hyvin järkätyt kisat, tunnelma oli mainio ja viihdyin. Ihanaa.