perjantai 11. toukokuuta 2018

Se olisi juoksua nyt

Varmaan ensimmäisen kerran sain kiinni, puolivahingossa, Voltin juoksun heti. Eli jos nyt kaikki menee niin kuin kohtuullisen laadukkaassa elokuvassa, Roy ja Voltti tapaavat toisensa niissä merkeissä kohta puoleen.

Uroksen valinta oli olevinaan ensin niin haastavaa, mutta lopulta hyvä ystäväni kysyi että miksi ihmeessä en käytä Royta? Niin miksi ihmeessä en???
Roy on Sloveniasta Mirja Lapanjalta tuotu pitkäkarvainen uros. Olen tavannut sen emon ja emon linjaa useampia koiria, ne vaan ovat minun makuuni niin hienoja. Sellaisia simppeleitä, sosiaalisia ja ns. helppoja koiria. Nopeita ja elastisia, menestyneitäkin. Löytyy jokunen Suomestakin!
Royn isä on Kanadalainen "Summit", vahva lyhytkarvainen uros. Edustanut maata useampaan otteeseen MM-kisoissa (agility).
Royn sisarukset niittävät mainetta agilitykentillä Euroopassa ja Kanadassa, meillä itse Roy on jäänyt harrastuskoiran asemaan kun ei sijoituskodilla eikä minulle ole nyt oikein kisavirettä.
Roy on simppelu, miellyttämishaluinen uros. Sille ei jää asiat ns. "päälle", kestää painetta ja yrittää kokoajan parhaansa. Oppii nopeasti, hyppää luontaisesti todella hyvin ja kokoaa. Vauhtia riittää ilman, että menee ylivireiseksi. Varovainen koira positiivisessa mielessä, ei juokse läpi aitojen tai rysäyttele itseään mihinkään.
Roy on todella sosiaalinen niin ihmisille kuin koirille, ihan kaikkien kaveri! Ja ollut todella perusterve tyyppi. Silmissä on pari ylimääräistä ripseä.

Voltti on Voltti. Sen pentujen terveystulokset näkyy KoiraNetissä ja julkisesti kerrottu mm. yhden pennun LTV3, siksi en käyttänyt samanlinjaista urosta tähän pentueeseen. Ikäväkyllä näitä nuorempia pentuja ei ehdi kuvaamaan ennen astutusta.
Voltin silmät on pelattu viime viikolla ja terveet, ei näy vielä KoiraNetissä.

Tulevan pentueen sukutaulu. 
Siitä näkeekin, että linjautuu Fetchiin. Kyselin Euroopasta näitä linjoja käyttäviltä ja tuntevilta, että uskaltaako yhdistelmän tehdä. Kyllä vain, oli vastaus. Ovat tehneet ja tiukempiakin onnistuneesti niin terveyden kuin harrastus ominaisuuksien puolesta.

Tavoite ja odotus on saada näistä melko helppoja, ohjaaja nöyriä, tekeviä harrastuskoiria. Koiria, jotka osaavat olla vaan ja rauhoittua kun ei ole tekemistä, mutta syttyvät heti kun sellaista luvallista toimintaa tarjotaan. Toivottavasti myös terveitä!

Riskinä on toki bordercollie vitsaus OCD, mutta luotan vieläkin vahvaan emälinjaan ja mahottoman hyvään tuuriini! Epilepsia riski pitäisi olla mitätön, mutta tokihan sekin siellä jossain ehkä on vaikken yhtään tiedäkään taustoissa. Samaan syssyyn luetellaan luuston ongelmat, voi tulla huonoa lonkkaa ja selkäongelmia. Oikeastaan voi tulla ihan mitä vaan, autoimmuunisairauksista johonkin harvinaisempaan tautiin.
Kristallipalloa en edelleen omista, isoimmat terveysriskit pyritty nytkin karsimaan niin ettei ainakaan molemmilta puolilta kertautuisi.


Kysyntää on jo varsin mukavasti eli uusia varauksia en ota vastaan ennen kuin näkee onko pentuja edes tullakseen ja mitä syntyy.

sunnuntai 4. maaliskuuta 2018

Kun se vaan menee

Harvinaista herkkua, kouluttautumassa Jaakolla Voltin ja Vinkin kanssa. Radan vaikeus oli pujottelussa, jossa putket molemmissa päissä tyrkyllä. "No ykdi onnistui...." ja haaste otettu vastaan.
Vompatin kanssa on niin helpon tuntuista, se lukee minua ja minä luen sitä. Pujottelu ei ollut mikään haaste, Voltti osaa ja tekee. Iso sydän. Vaikkakaan ei lainkaan yllättävä.
Jaakko jotenkin sanoi, että se vaan liikkuu siellä radalla ja täydellisessä ohjauksessa vaikkei siltä yhtään näytä kun ei todellakaan vilkuile minua missä ja miten. Synkronoitu hyvin yhteen. Eli rata läpi ja muutama kokeilu kohta, kaikki onnistuu.
Kilpailen tyyliin kerran kuussa (Lägillä) ja nyt lhinnä menen vain nautiskelemaan Voltin kanssa menemisestä. Totuus on, että meidän kontaktit ovat todella levällän ja ihan 1X2 meiningillä. Silti voisihan niitä hyviä tuloksia odottaa ja yrittääkin.
Voltin kanssa treenaan niin vähän nykyään, ei oikein tarvitse. Ylläpitoa agilitykunnossa. Tai tarvitsisi kontakteja, mutta kun... muuttuuko ne 7 vuotiaalla, itse olen ne pilannut.

Vinkkikin oli pätevä pieni. Vähän keskustelua Jaakon kanssa miten ja kuinka, koirahan tulee jopa liian hyvin ohjaukseen ajoittain. Mikä ei minun koiralla haittaa lainkaan, koska tunnetusti ne kyllä irtoavat ja lukevat rataa.
Jonkun verran olen yrittnyt ja kokeillut erilaisia ohjauksia Vinkin kanssa, mutta ei ne kyllä ole minun juttu. Uskon vahvistaviin sanoihin ja rytmityksiin yms., mutta miksi en auttaisi koiraa katsomalla ja ohjaamalla kun kerta voin eikä se ole minulta pois mitenkän mistään. Eikä koiralta.
Kontaktien kanssa olen edelleen kahden vaiheilla. Juoksarin alkua tehty, mutta mutta.... pysäytys puomilla minun tasolla pärjää ja olisi helpompi opettaa & pitää kriteereistä kiinni. Minä olen hiukan huolimaton ja lepsu niissä omien koirien kanssa.

Aikakin rientää, Voltti x Ässä pennut jo 9kk. Omistajat vaikuttavat enemmän kuin tyytyväisiltä, pennnut ihan hienoilta ja tekeviltä. Ja nopeilta.

Voltin mahdollisten pentujen ajankohta olisi nyt kevät. Kysyntääkin on jo eli ei ne käsiin varmaan jäisi. Kyllä vielä ehkä tekisi mieli... junnaan tätä varmaan jokaisessa blogikirjoituksessa!




keskiviikko 7. helmikuuta 2018

lunta, talvi ja kisat

Jes, meilläkin on talvi! Lunta, hankea ja pakkasta. Tykkään. Eikä koiratkaan kiukuttele päästessään juoksemaan pellolle. Toki täytyy vähän hillitä juoksuhaluja, hangessa rämpinen on rankkaa. Toisaaltaan kävely siinä on mainiota liikuntaa, mutta meidän beeceet tahtoo mennä pomppulaukkaa.

Voltti kävi kilpailemassa toisen kerran pikkumakseissa. Oli niin kivat Jarin radat! Hyppyradalla (kun olikin liikaa aikaa...) tein valssin minne en ollut suunnitellut ja tadaa, kadotin seuraavan hypyn ja hyl. Muuten voi että oli hyvä rata! Ihan vaikka itse sanonkin. Kovasti harmitti oma hölmöily, olisi kyllä Voltti ansainnut voittaa sen radan. Kaikille oli ajat ja vaikka me otimme eka kiellon ja sitten hyppy ja vielä kerran se hyppy (voi säätämisen määrää), meni Voltti 6s. nopeammin kuin seuraava paras aika. Huh.
Tokalla radalla voitettiin nollalla, kontaktit olivat niin hitaan etten melkein kestänyt. Ensimmäistä kertaa pysäytysA ja pysähty harjalle. No, muuten kai ihan jees. Ei video todisteita.
Kolmannella iski oma typeryys, väärä ohjausvalinta tai paremminkin askeleen säästäminen ja kielto. Sitten ihan jees menoa ja toinen kielto koska vähän niin kuin oletin. Tulikin tiukemmin. Ja kolmas virhe juoksu A:lta. 15vp., 3.sija.

Oli kivat kisat, hienot radat ja mukavia ihmisiä. Melkein jo ilmoitin nyt sunnuntaille kisaamaan kun on vapaapäivä, mutta en sitten kuitenkaan. Jos säästäisi yhden päivän ihan ihmisille ja perheelle.

Voltin astuttaminen on niin kiperä kysymys oman pään sisällä. Vaakakuppi heiluu puolelta toiselle... Mietitään.

Vinkki on tehnyt hiljaksiin hommia vaikkei aina niin hitaasti. Näppärä koiran alku, kovin tuntuu sopivalta minun käteen.
Lauantaina onkin pienimuotoinen kokoontumisajo, Ässä x Voltti pennuista tulee 5/6 ja sitten yksittäisiä muista. Nina Manner tulee kouluttamaan niin minäkin pääsen treenaamaan!


perjantai 26. tammikuuta 2018

Pentuja vai eikö pentuja

Voltti täytti seitsemän vuotta joulukuussa. Sillä on ollut kaksi hyvän kokoista pentuetta. Se synnytti helposti, hoiti pentunsa esimerkillisen hyvin ja toipui nopeasti. Pennut ovat hienoja harrastuskoiria tai niiden alkuja, keskiverroin terveitä.
Tosin ensimmäisessä on kahdet C/C lonkat ja yksi selkämuutos LTV3. Lonkat tuskin ikinä koiria haittaavat. Selän muutokset voivatkin haitata, mutta ainakin toistaiseksi koira on tekevä, nopea ja oireeton agilitykoira.
Toisen pentueen pennut ovat vasta 8kk eli niitä ei ehditä virallisesti kuvata ennen mahdollisen seuraavan pentueen alulle laittamista. Kolme kuudesta on nyt ns. välikuvattu etuosasta ja terveitä ovat sen osalta. Yksi on kivesvikainen. Kaikki vaikuttavat oikein mukavilta koirilta niin arjessa kuin harrastuksissa.

Löytyi uroskin, josta pidän kovasti. Sukutaulu on sellainen molemmin puolin, että olen erittäin kiinnostunut jo aiemmin. Jotain uutta, jotain vanhaa ja tuttua. Uroksen omistaja antaisikin koiraansa Voltille.

Voltin kanssa kisatavoitteita ei ole, mennään ja pidetään hauskaa kun ehditään. Treenaaminen sen kanssa on niin kivaa, kun se oikeastaan lukee ajatuksia. Toki ne minun ajatukset ajoittain harhailevat kovin.
Se on terve, hyvässä kunnossa ja mitään iän tuomaa ongelmaa ei näy. Varpaatkin kuvattiin talvella kun ontui hetken (jumi selässä) ja ei rikkoa. Silmäpeilata se toki pitäisi.

Tässä nyt on muutama kuukausi aikaa pohtia asian mielekkyyttä ja punnita ne monelta taholta. Mutta kovasti alan olla sillä kantilla, että miksei. Onhan uroksillakin lukuisia jälkeläisiä, ehkä yhdet pikku voltit vielä mahtuu tähän maailmaan.


keskiviikko 24. tammikuuta 2018

1-lk radoista

Lägillä olin katsomassa 1-lk kilpailuja parin luokan verran. Aika erikoisia rataprofiileja ja ehkä 1-lk aika haastaviakin asioita. Tosin 1-lk taitaa olla sellainen villi viidakko ratoineen, koskaan ei oikein tiedä mitä tuomarin mielestä koirakoiden pitäisi jo osata kilpailemaan lähtiessään. Videoita katsellessani ei ole aina selkeää kuvaa mikä luokka on kyseessä.

Aikoinaan joskus muistan kuulleeni, että 1-lk testataan osaako koira kaikki esteet ja siellä selviytyi vielä ilman mitään isompia kommervinkkejä. Ohjaajakin voi olla aloittelija, ensimmäisissä kilpailuissaan, ei vielä niin syvälle perehtynyt koirien linjoihin ja vaikeisiin lähestymiskulmiin yms.
Kuitenkin olen nähnyt ratoja, joissa koiran täytyy olla jo oikeasti aika taitava. Esteosaamiseen kuuluu siis myös esim. pujottelun avokulmat kovastakin vauhdista, tiukat takaakierrot, ei niin suorat lähestymiset kontakteille yms. Ohjaajalla täytyy olla ajatusta, mistä koira ponnistaa ja mihin se laskeutuu. Miten mahdollisesti korjata koiralle linjaa turvalliseksi seuraavalle esteelle jne.
Kun laitetaan sitten yhteen nopea koira ja kokemattomampi ohjaaja, ei ole helppoa ei.

Jos ja kun 1-lk kilpailija on kokenut harrastaja, hän osaa ja taitaa nämä asiat. Ehkei hänen koiransa vielä, mutta kilpailijalle ei tule paha mieli, koska hän ymmärtää sen. Ehkä jopa tekee oman ratavalinnan ettei laita koiraansa mahdottoman eteen. Tätä näkee jonkun verran kaikissa luokissa.
Mutta kun sinne laitetaan ensimmäisiä kilpailujaan starttaava, hermostuneena kynsiään pureskeleva ohjaaja, joka on jo valmiiksi lannistunut ettei tästä mitään tule.... Etenkin jos ja kun hän kuuntelee niiden kokeneempien puheita ja mahdollisia kauhisteluja joistakin radan kohdista.
Siinä osa lannistuu ja toteaa treeneissä ettei hänestä ole kilpailemaan, ei hän vaan pysty kun on niin vaikeaa. Ei osaa, ei pysty soveltamaan oppimaansa treeneistä kilpailuihin vielä. Ei kun radat tuntuvat liian vaikeilta, tehtävät liian haastavilta.

Onneksi suurinosa radoista on oikeasti kivoja, jouhevia, just sopivia ja kuitenkin hiukan koirakkoa haastavia. Pelkät juokse tuonne päähän ja sieltä takaisin maaliin-ei myöskään ole kivaa. Paitsi ehkä joskus.

Ja kyllä, on mahdottoman helppo arvostella toisten tekemisiä. En haluaisi tuomariksi. Arvostan tuomareita monellakin eri tavalla. Enpä juurikaan harrasta kisojen valitsemista tuomarin perusteella.
Mutta onko olemassa jotain sääntöä, ajatusta miten etenkin ne 1-lk radat suunnitellaan? Kenelle ne on tarkoitettu? Mitä siellä mitataan?
On kamalan ikävää jos kilpailija joutuu miettimään uskaltaako mennä sille tai tuolle tuomarille. Vaikka ihan varmasti jokaisella on, tai uudemmilla tulee olemaan, oma käsialansa ratojenkin suhteen, niin eikö 1-lk asiat voisi pitää vielä simppeleinä ja ns. perusasioita mittaavana.

ps. itse pitäisin kovastikin niistä ns. haastavimmista radoista jo 1-lk. Mutta suurinosa minun asiakkaista ei.






torstai 11. tammikuuta 2018

Loma tuli, loma meni




Koiratkin saivat lähes täysin hallittoman loman, pääasiassa tekeminen oli pellolla kirmailua ja vatsan vieressä köllöttelyä. Pellolla, koska joka paikka oli niin jäässä ja liukas, ettei liikkuminen edes niillä neljällä tassulla näyttänyt turvalliselta. Koirat sutivat ja liukuivat, Vinkki etenkin veti nurin useamman kerran. Hihnassa kaikki kävelivät sipsuttaen ja varoen, omistaja etenkin. Mutta tallin vieressä on luvalliset pellot, joilla sai lenkkeillä, niin sitten liikkuminen tapahtui siellä.






Vatsan vieressä köllöttelyyn syyllistyi lähinnä Voltti ja Maliina. Voltti nyt syö ihan kaiken syötäväksi kelpaavan ja on mestari varas. Koska vieraat eivät sitä ymmärtäneet, niin joulun aikana katsoi parempiin suihin yksi sun toinen leipä- ja piirakkapussi. Tai niiden sisältö. Taisi Voltti syödä suklaatakin kääreineen päivineen, mutta onneksi maitosuklaata eikä sen teräsvatsa mene edes sekaisin. Mutta kakan mukana tuli paljastavia käärepapereita.... saa vielä joskus jonkun suolitukoksen ihan varmasti!
Maliina taas "unohtaa" saaneensa ruokaa. Yön aikana se syö myös pöydät tyhjäksi jos mahdollista ja kaatelee ruokatynnyriä toivekkaana saada kansi auki. Onnistuikin ja oli hiukan pöhötynyt koiravanhus raukka. Oppiko mitään, ei tietenkään.




Maliina on vanhus. Se on vaan hetkessä muuttunut selkeästi vanhaksi. Onneksi se on hyvässä kunnossa ja oikeastaan ihan mahdottoman hellyyttävä. Kun Vinkin kanssa tekee jotain pikku tokojuttuja, on se heti mukana seuraamassa sohvalta ja osallistuu välillä aktiivisesti mukaan. Palkkailen sitä odottamisesta ja pikkujutuista, vanhus on niin onnellinen.
Paha valeraskaus vaivaa taas, maitoa tulee ja karvaa lähtee. Sanoinko, että karvaa lähtee.... se on ihan mahdotonta miten paljon sitä voi yhdestä malista lähteäkkään!


Kävin Janitan mentaaliluennolla ja oli hyvä. Oikeasti hyvä, koska se liittyi agilityyn ja esimerkein oli mielenkiintoista kuunneltavaa. Olen aika huono yleensä keskittymään kuuntelemiseen noin kauaa, mutta tehtävät välissä pitivät hienosti koko päivän hereillä.
Sisältö oli henkilökohtaisesti sekä työn kannalta erittäin mielenkiintoinen, vaikka suurinosa oli jo tuttua juttua, niin kyllähän muutamat asiat taas herättivät ajattelemaan.
Muuttuuko mitään omassa ajattelussa tai tekemisessä, sitä en osaa vielä sanoa. Mutta ehkä hiukan voisi yrittää, elämänlaatu voisi parantua. Ehkä.

Myöskin pari päivää kouluttelin ja yksi oli varsin kiintoisan jutun takia. Onnistuin myös tekemään paperityöt ja hoitamaan monta asiaa valmiiksi eli loma oli tarpeen :D

Eilen olimme Jaakolla Voltin ja Vinkin kanssa. Kannatti, vaikka päivästä tuli mahdottoman pitkä kun aamusta 8 läksi, klo 14 jälkeen käväisi kotona jatkaakseen hallille kouluttamaan 15-22.
Voltti oli vaan taas niin helppo ja hieno. Kamalan kiva ja onnellinen tunne tästä ihanasta koirasta.
Vinkki teki parastaan ja sai kiitosta Jaakoltakin, hän on niin kiva ja teki paljon sellaista mitä ei koskaan ennen ja oppi nopeasti. Kyllä hyvillä mielin ajeli kotiin.
Plus rakastan kaunista luontoa ja menomatkalla oli ihanaa huurretta, sumua, aurinkoakin. Kotimatkalla vaikka pilvet olivat aika alhaalla, niin maisemat olivat vaan niin kauniit.

Tammikuu nyt alkaa olla puolessa välin ja 5kk seuraavaan lomaan. Siihen mahtuu todennäköisesti ihan mahtavia päiviä, hienoja juttuja ja tottakai ei aina voi vetää positiivisella pössiksellä. Mutta yritetään!