keskiviikko 9. elokuuta 2017

Jos metsään haluat....

Jos metsään haluat mennä nyt, näät sammalet myllätyt....


Pari päivää sitten ei oltu myllätty, nyt sitten oli kai nallelle iskenyt nälkä ja muurahaiset saivat kyytiä. Vieläkin sinkoilivat edes takaisin eli milloinhan karhu olikaan suolla vieraillut. Voltti vaan nuuskutteli tarkkaan, Vinkki ei ymmärtänyt mitään. 


Siellä suon reunassa se rämpi pentu rukkakin....


Äiti onneksi välillä odotteli ja opasti. Tai jotain.


Kai oli sitten pirun tylsää välillä.... ei saanut syödä lakkoja, ei saanut uida suo-ojassa eikä saanut edes pyöriä hirven pa**assa.



Hyvin alkaa oppia tuon poseeramisen taidon.


Toiset menevät siltaa pitkin, toiset jaksavat hypätä ojan yli (Voltti).





Päivän korvamuoti. Tai oikeastaan viikon. Saa nähdä onko loppuiän. 



Ja helppoa liikkumista, kova tie tassujen alla.

Mökillä iski armoton jano ja ihanimpien aarteiden kanssa päivätorkut (vanha sukka ja aamutossu).





ps. Vinkki kulki osan matkaa sylissä, ei suinkaan tarponut kilometri kaupalla tiellä, metsässä ja suolla. Vaikka kannatan pennun omaehtoista liikuttamista vaihtelevassa maastossa, niin tämä pentu ei väsy. Tai ehkä väsyy muttei pysähdy. Siis kulkee sylissä, halusi tai ei. 







tiistai 8. elokuuta 2017

Vinkki kuulumisia

Pennun kanssa puuhailu on kyllä kovin hauskaa. Ruoan ja leikin kanssa puuhaillaan ihan vain jotain, jolla ehkä on tai sitten ei tulevaisuuden harrastuksissa hyötyä. Ainakin Vinkki oppii tekemään yhdessä ihmisen kanssa ja tottuu erilaisiin juttuihin.
Puuhailuun ei tarvitse erikoisia välineitä, meidän "treeneihin" riittää sanko, lankku, vanha pyyhe jne. Taskut täynnä nappuloita ja revittävä lelu.

Vinkki on kyllä tavattoman energinen pentu, en muista Voltin olleen noin puuhakas. Meillä oli pari todella sateista päivää eikä ihan niin oltu ulkona ja puuhailtu jotain. Alkoi keksiä omiaa ja en meinannut saada sisälle en sitten millään. "Ota kiinni jos saa". En ottanut, sai jäädä yksin ulos. Otti ja kaivoi rappusten eteen kiitettävän kokoisen kuopan, levitti tyhjiä pulloja pitkin pihaa ja vispasi häntäänsä varsin iloisen näköisenä kun kysyin joko tulisi sisään. Miksi tulisi kun ulkona on niin paljon enemmän kaikkea!

10 viikkoisena painoa oli kertynyt noin viisi kiloa, suunilleen samaa tahtia menee melkein koko pentue. Pentueen kuulumisia ja kuvia tulee oikeastaan päivittäin, todella hieno juttu. Pennut ovat päässeet puuhailemaan, tutustumaan uusiin paikkoihin ja ihmisiin. Kaikki ovat melkoisen puuhakkaita ja nokkeliakin. Hyvässä ja pahassa.

Pentueen isä Ässä osallistui vielä ihan kunnioitettavassa iässä pk:n SM-kisoihin! Huimaa. Emä Voltti on lähinnä juossut pitkin metsiä ja uinut. Eli kuntouttanut itseään agilitykentille.

Ensi viikolla auton nokka kääntyykin jo kohti Nummelaa ja alkaa armoton arki. Syyskausi vedetään aika tiukalla ohjelmalla, kuinkas tässä näin kävikään taas. 20.8. aloitan ja 23.12. alkaa joulutauko. Siinä välissä on 16 kokonaista vapaapäivää!


torstai 3. elokuuta 2017

hämäkinseittejä

Loppukesän aamut ovat ihania. Kosteita, sumuisia ja leppoisia. Ei ole lentäviä ötököitä, on voimakas hiljaisuus. Tuoksuu vahvalle, kypsälle ja hiukan jo syksylle, mullalle.
Tiedättekö paljonko metsässä on hämähäkin seittejä? Satoja taas satoja, koivu näyttää olevan täynnä verkkoja ja korkeassa heinikossa niitä riittää. Näitä ei havaitse ellei satu olemaan kovin sumuinen aamu kuten tänään. Jokainen seitti oli täynnä pieniä vesipisaroita ja ne näkyivät harmaina kudoksina. Samalla se oli todella kaunista kuin myös hiukan karmivaa.

Otin pienen pätkän videota pennusta aamulla meidän mennessä rantaan polkua pitkin. Miten se touhottaakaan ja kuinka meillä on vaan kaunista. Videoklipille tulikin pituutta silmänräpäyksessä minuutti eli oikeasti melko pitkä sekuntti. Minuutissa voi tapahtua paljon ja olla tapahtumatta yhtään mitään. Kuka jaksaa katsoa pennun pyörimistä metsäpolulla minuutin?


Minuutissa agilitykisoissa olet ottanut koiralta pannan pois ja sitten oletkin jo maalissa.
Minuutissa olet ehtinyt sanoa monia sanoja, välillä myös niitä, joita olisi kannattanut miettiä kaksi kertaa.
Minuutti paikallaoloa tokokokeessa voi tuntua ikuisuudelta ja vielä pitäisi jaksaa toinen jos kolmaskin. Jos edes riittää.
Et tarvitse minuuttiakaan vahvistaakseni koiralle asioita, niin oikeita kuin vääriä. Se sekuntti riittää.
Minuutin halaus on jo pitkä, joskus hyvinkin tarpeellinen.
Minuutin kun silittää kissaa, on jo paljon levollisempi olo.
Minuutissa syö helposti 10 irtokarkkia.
Minuutti unta ja sitä ei ole edes tapahtunut.
Minuutissa voi elämä romahtaa, siihen ei tarvitse sitäkään.
Minuutissa ehdit sanoa monta mukavaa asiaa, hymyillä monta hymyä ja miettiä ystävällisen ajatuksen.



Harmittelin eilen kun täällä oloaikaa on enää vajaa kaksi viikkoa. Se ei ole enää pelkkää leppoisaa lomailua, "pakko" alkaa antamaan yhä enemmän minuutteja työlle. Silti, se on täällä olemista, leppoisaa ja tavallaan helppoa. Aikalailla oman aikataulun mukaan menemistä ja tekemistä.
Samalla ymmärsin, että minulla on paljon noita minuutteja käytettävänä ja niitä on turha hukata harmitteluun. Nauttisin jokaisesta ajasta ja ajatuksesta, että kohta pääsen kuitenkin mielekkääseen työhän ihanien ihmisten & koirien pariin. Kotiin ja näen koko perheen.


Noista minuuteista vielä. Sain viestiä, jossa hiukan ihmettelevään sävyyn kommentoitiin kuinka paljon jo Vinkki osaakaan, kuinka paljon sitä "treenaan". Todettiin sen olevan "ihana pentu" ja minun olevan "aktiivinen kouluttaja". Hah.
Vinkin "kouluttamiseen" on uhrattu muutama minuutti kerran kaksi päivässä ruoka-aikaan. Leikitty, ei edes joka päivä. Välillä se vaan juoksentelee pihalla muiden kanssa ja keksii omiaan. Kuten kuinka pääsee hyppäämään ulkona penkille ja siitä pöydälle.
Eilen otin se yksin mukaan kaupunki reissulle. Rauhallisena ja hiljaa oli autossa, onhan se Voltin kanssa oppinut jo ettei siinä ole mitään kummallista. Kaupungilla käveli ihan iloisena häntä heiluen, tätä hiukan jännitin kuinka reagoi kun maalaistollo ei pahemmin liikennettä täällä näe. Ei hätää senkään suhteen. Paitsi ettei se osaa oikeasti kävellä hihnassa. Aktivointia oli ehkä kolme minuuttia, muun ajan se kuorsasi autossa.
Pidän mielelläni Voltin mukana uusissa ja jännittävissä tilanteissa mallina, mutta vähitellen pitäisi ottaa yksinkin mukaan ettei tulisi koiran koiraa.






torstai 27. heinäkuuta 2017

Onnea 2 veet ja maalla on mukavaa


Ensimmäiseksi, Voltin ensimmäiset pennut Tuurin kanssa täyttivät jo kaksi vuotta! Hurjaa kuinka aika rientää. Ovat hienoja nuoria koiria, tekeviä ja vauhdikkaita. Osa on jo korkannut agilityssa kisauransa, osa vielä vähän treenaa lisää. Sira hoitaa hienosti kotikoiran ja lapsenvahdin virkaa.
Kovin olen ylpeä näistä kaksi vuotiaista! Toivottavasti nuo kaksi kuukautiset seuraavat isosisarustensa tassun jäljissä kukin omissa lajeissaan.


Ja kyllä maalla on vaan mukavaa. Ovesta koirat ulos ja siellä ne lenkittävät itse itsensä. Noin niin kuin teoriassa, käytännössä emme koskaan jätä koiria yksin pihalle. Mutta silti on helpompaa kuin kotosalla, remmejä ei tarvita ja lenkkimaastoa riittää. Ei tarvitse kulkea päivittäin samoja polkuja ja teitä, voi mennä poluttomaan metsään, polulliseen metsään, tietä pitkin, suolle, järven rantaan. Ns. hyötyliikuntaa tulee myös kun koirat kulkevat ulkona kokoajan mukana ja liikkuvat aikalailla enemmän kuin ihmiset.

On myös enemmän aikaa puuhailla kaikenlaista, pieniä juttuja kaikkien koirien kanssa. Voltti on päässyt vähän verestämään tokoilua ja jälkeä, Notte vain temputtamista ja pupsin kanssa nyt on vaan kiva puuhailla kaikenlaista siinä ruoan ja leikin ohessa.
Vinkki on tekevä ja varsin fiksu, nopeasti yrittää päätellä mistä palkka (=ruoka) tuleekaan. Varsinaisesti sitä ei kouluteta tosissaan mihinkään nyt, tehdään vaan oppimisen oppimista ja ihmisen kanssa tekemisen riemua. Siinä sivussa oppii sitten hyödyllisiä ja vähemmän hyödyllisiä juttuja.
Kaikki ovat olleet nyt mukana tallillakin eli autokyytiä saavat enemmän kuin tarpeeksi. Hyvin kaikki matkustavatkin, nukkuvat rauhallisina.
Tallilla otan vain Voltin ja Vinkin mukaan tutustumaan kaikkeen uuteen. Ikäväkyllä Notte ei pääse mukaan kuin yksin ettei anna väärää käyttäytymismallia Vinkille.
Notte kiljuu paniikkihaukkua kun joku lähestyy ja pentu reagoi. Voltti onneksi on ihan tyyni ja Vinkki rauhoittuu nopeasti kun huomaa ettei kuolo korjannutkaan.
Tämä sama on meillä mökillä, Notte haukkuu ja kiljuu & menee karkuun, Vinkki pakenee mukana häntä koipien välissä tietämättä mitä ihmettä nyt tapahtuu. Nopeasti onneksi tulee katsomaan ja toteamaan ettei maailma kaadukkaan. Olen pari kertaa vienyt Notten ennen vieraiden tuloa sisälle pois huutamasta ja silloin Vinkki menee heti innoissaan häntä heiluen vieraiden luo.
Tietysti aina ei voi ennakoida noita tilanteita enkä haluaisi Vinkin oppivan tuota tapaa. Mallioppiminen.... onneksi on Voltti näyttämässä hyvää esimerkkiä.

Notte on ihana lemmikki ja omalla porukalla tosi kiva koira. Muu elämä on sille hiukan hankalaa ja epämukavaa. Nyt myös Sagin mittaus ruljanssien myötä epäilen syvästi että se tulee mitatuksi mediksi. Se on rajoilla ja on mikä on, mutta tietysti hyppykorkeudet ovat sitten aika paljon isompia. Tosin ei sen hyppäämisessä ole ongelmaa ja rengas pysyy samana eli ehkei sen agilityn tekeminen siihen lopu.
Toinen asia on, että saanko koskaan sitä tarpeeksi rohkeaksi suorittamaan rataa vieraassa paikassa vierailla ihmisillä.... sääli sikäli, että sehän ei pelkää keinua, puomia, pintoja yms. lainkaan. Vain ihmisiä.
Täytyy miettiä onko edes siedättämisen yrittäminen koiralle liian stressaavaa.

Pennut ovat kotiutuneet hyvin ja pääosin ihania uutisia tulee kokoajan! Tosin Ranella on ollut hiukan enemmän varautuneisuutta kuin muilla, mutta oikealla vahvistamisella varmasti tulee itsevarma pieni beecee.
Muut ovat ilmeisen (yli)reippaita, ovat käyneet katsomassa isoa maailmaan vaikka missä. Aika on päässyt jo Särkänniemeenkin.




maanantai 24. heinäkuuta 2017

Kuulumiset

Viime viikon torstaina autoon pakkautui mukaan Voltti, Vinkki ja Aika. Menin muutamaksi päiväksi kouluttamaan Tending leirille ja Laura haki Aikan sieltä mukaansa. Olisin kyllä voinut pitääkin.... kaksi pentua meni niin helposti ja Aika oli niin reipas, iloinen pentu.

Vinkille reissu tuli hyvään väliin ettei ihan mökkihöperöidy. Se sai tavata paljon uusia ihmisiä, koiria (sukulaisia) ja paikkoja. Opetteli kävelemään hihnassa, totutteli liikenteeseen kaupungissa ja kävimme kävelemässä tivolinkin läpi. Hiukan se alkuun ihmetteli moottoriajoneuvoja, mutta tottui nopeasti eikä enää parin päivän päästä reagoinut niihin lainkaan. Tivolissa siitä oli lähinnä hurjan hauskaa, paljon ääniä ja ihmisiä.
Voltti oli hyvä olla mukana, se ei reagoi eikä välitä. On sosiaalinen ja avoin. Hyvä roolimalli siis.
Yövyimme kaupungissa äidin asunnossa ja sekin tuli nyt totuteltua. Tai ei siinä kyllä ollut mitään ihmeellistä.
Muuten olemme tehneet pupsijuttuja eli lähinnä vain leikitty. Luoksetuloa muutaman kerran tehty, se on kuitenkin koira ehkä tärkeimpiä osaamisalueita. Istumista vähän ja jotain sellaista. Kunhan puuhailtu.

Volttikin on päässyt hiukan tekemään agilitya leirillä. Painotus sanalla hiukan. Muutama hyppy, kerran pujottelua ja parit putket. Hiljaa on hyvä aloittaa.
Ollaan me mielenvirkistykseksi tokoiltu vähän, into korvaa huolellisuuden. Mutta kun ei ole aikomustakaan enää kisata niin ei sen niin väliä!

Nottehan jäi reissun ajaksi maalle, tuttujen ihmisten kanssa. Juha ja Maliina oli vuorokauden, tytär kokoajan ja minun äitini. Ei ollut mennyt kovin hyvin. Se oli panikoitunut, alkanut pelätä minun äitiä hirveästi, ei uskaltanut ulkona tehdä tarpeitaan ja teki siis sisälle nurkkiin.... Tämä jatkui koko ajan, muut olivat jo ihan helisemässä ja lopulta kun sen tilaa oli rajattu, rauhoittui se hiukan. Onneksi söi kokoajan.
Kun ajoin pihaan, Notte muuttui heti takaisin entisekseen eikä edes minun äitini enää ollut pelottava. Joko sillä oli valtava eroahdistus minuun tai Volttiin tai molempiin.
Olen ihan ymmälläni, sillä tiedän sen olevan ihmisarka, mutta näin iso reaktio? Ikäväkyllä arkuus tuntuu pahenevan, se ei vaan meinaa päästä yli uusista ihmisistä. Jotkut minun kaverini ovat aina sen mielestä tosi jees, mutta osa taas kun vaan vaihtaa talossa/pihassa paikkaa, alkaa kiljunta.
Koira rukka :( Olen aika neuvoton. Se on ihan kiva kotikoira, iloinen ja mukava kunhan ei tapahdu mitään ylimääräistä tai ei tarvitse kohdata vieraita.

Mutta tälläistä, nyt olisi vielä muutama viikko lomaa ennen syksyä. Voisi vaikka edes pariksi päivää tulla ne lomakelitkin.

keskiviikko 19. heinäkuuta 2017

Omiin koteihin




Heti pentujen täyttäessä seitsemän viikkoa, niin neljä uuden kodin edustajaa kolkutteli jo portilla. Eihän niitä ehtinyt piiloonkaan viedä ja niinpä Rane, Vola, Bou ja Lilli läksivät uusiin seikkailuihin toivottavasti just heille parhaimpiin koteihin.
Hyvin ovat kotiutuneet ja kaikilla on myös koirallista seuraa, itseasiassa Bouta lukuunottamatta  bordercolliesta.





 
Paria päivää aiemmin kävi Lauran perhe tapaamassa tulevaa perheen lisäystään eli Aikaa. Laura otti tälläisiä vallan hienoja kuvia, joita välittyi kuinka ihanaa onkaan olla kaikkensa antava kasvattaja. Aika lähtee huomenna torstaina minun matkassa ja hakevat sen sitten Kunkkulasta. 


Sitten jääkin Voltin suureksi iloksi (not) ja Notten riemuksi (jes) Vinkki kotiin. Vinkki se taitaa nyt sitten olla, pyöritelty Vilttiä, Vinkua, Vinkya. Vinkysta tuli Vinkki. Mikä on sikäli hauska sattuma, että sen isoisä on Tip.


Ja lopuksi <3 sydän sydän!





sunnuntai 9. heinäkuuta 2017

Kuusi viikkoa +

Pennut alkavat olla pieniä koiria, super reipaita sellaisia. Ne ovat aktiivisia, vilkkaita ja leikkisiä. Rohkean oloisia ja rakastavat kaikkia ihmisiä tasapuolisesti. Niiden maailmaan on laajennettu vähitellen ja ovat saaneet uusia kokemuksia etteivät ihan mökkihöperöidy tänne maalle.

Viime perjantaina matkasimme Joensuuhun sirutukseen, silmäpeilaukseen ja pentutarkastukseen. Pennut saivatkin lähteä ilman Volttia ja alku kitinöiden jälkeen matkustivat häkissä hiljaa koko matkan.
Silmätipojen laitto oli helppo homma ja odottaminen eläinlääkärissä oli kohtuullisen äänetöntä sekin. Punnitsin pennut siellä  ja totesin meidän kalavaa'an olevan aivan yhtä tarkka.
Kaikki pennut olivat reippaita eläinlääkärin pöydällä, silmät saatiin tsekattua ja sirutukseenkaan eivät reagoineet. Kaikki saivat terveen paperit, toisella uroksella toinen kives leikkii hissiä. Molemmat löytyivät, toinen vaan nousi hetkellisesti ylemmäksi.
Pentujen rekisteröinti onnistui Omakoiran kautta, varsin kätevää. Eläinlääkäriasemalla naputtelin sirujen numerot tietokantaan ja painoin lähetä-nappia.

Seuraavana päivänä koko konkkaronkka saikin lähteä tallille mukaani. Taas odotusaika meni hyvin, nyt tilaa oli koko takakontti niin mikäs siinä ollessa.
Tallilla pennut tutustuivat uuteen miljööseen, uusiin hajuihin ja ihmisiin. Paikalla oli myös kaksi lasta viihdyttämässä pentuja ja viihtyiväthän ne! Myös talliin sisään ja kulkeminen niin betonilla, ritilöillä kuin kumimatoilla ei aiheuttanut mitään epäröintiä. Hiukan uudet hajut kummastuttivat, mutta ah ihanuutta kun löysivät hevosenlannan! Mums mums.
Kentällä kiipeilivät puomien yli, osallistuivat kentän siivoukseen, juoksivat rinkiä ja pussailivat kaikki läpi. Korkeeseen heinikkoon meinasi eksyä yksi sun toinenkin ja katsomon portaat onneksi olivat vielä liian korkeat kiveettäväksi. Ei sillä etteikö he olisivat yrittäneet...

Kaikenlaisiin ääniin pennut ovat kyllä joutuneet tottumaan, täällä maalla tuntuu kokoajan joku kilkutus ja kalkatus olevan päällä Juhan hommaillessa jotain... moottorisaha, klapikone, ruoholeikkuri, kirves, peltikaton korjaus, uuden vajan rakennus. Kaikki siinä pentujen aitauksen vieressä.

Pennut ovat todella hyviä syömään, suorastaan superahneita. Ovat nyt pääsosin syöneet Royal Canin Medium Starteria, siirrän ne tällä viikolla Junioriin. Lisäksi muitakin nappuloita satunnaisesti, lihaa, hapanmaitotuotteita ja kuivattua kanaa, possun- ja häränkorvia, puruluita. Kertaakaan ei ole vatsa ollut sekaisin!

Puuhakkaita tapauksia ovat myös. Pentujen aitaus jouduttiin rakanetamaan jämerämmäksi kun keksivät nopeasti miten tullaan yli tai ali. Nyt eivät pääse, mutta ovat keksineet kaivamisen. Minulla onkin pihan paikkaus puuhia kunhan lähtevät.
Meillä on täällä aika ihana tilanne, päivisin pennut voivat aikalailla päättää ovatko sisällä vai ulkona. Niillä on oma yksiö aidattu aittaan ja siitä suoraan rakennettu pieni aitaus. Monta kertaa päivässä lauma pääsee myös juoksemaan koko pihaan ja tilaa riittää kyllä! Pennut ovat rohkeita kulkemaan kauemmas yksinkin ja alkaa olla melkoinen homma yrittää pitää huoli ettei kukaan katoa heinikkoon tai pusikkoon.
Lisäksi olen ottanut niitä yksitellen ja vienyt mm. saunalle tutustumaan yksin uuteen paikkaan. Liekittänyt kaikkia yksin ja kunhan vain seurustellut.
Menee puolipäivä työstä hoidella pentuetta, mutta mikäs tässä lomalla.

Pennuilla on jo viralliset ja kutsumanimetkin. Uudet kodit ovat saaneet päättää nimet, rajoitin vain kirjaimen ja mieluiten vain yksi sana. Suluissa 6 vko paino, tasaista porukkaa.
Pienin narttu, tricolour, on Vida eli Lilli (2,5kg).
Split face on Vivid eli Aika (2,6kg).
Isompi mv narttu on Volume eli Vola (3kg).
Isompi tricolour on Vinky eli Vinku/Vinky eli jää meille ja tulee kutsuttua vielä monella nimellä... (3kg)
Tricolour poika on Viking eli Rane (3,1kg).
Mustavalkoinen poika Vivaldi eli Bou (3kg).